Suomessa on osattu rakentaa suuria yhteisiä uudistuksia silloin, kun on uskallettu katsoa riittävän kauas tulevaisuuteen. Yksi hyvä esimerkki tästä on päärataverkon sähköistäminen. Aikanaan kyse ei ollut vain uuden käyttövoiman tuomisesta rautateille, vaan päätöksestä rakentaa suomalaiselle rautatieliikenteelle vahvempi perusta vuosikymmeniksi eteenpäin. Tänään sähköistetyn rataverkon olemassaolo on meille itsestäänselvyys, vaikka päätöksiä tehtäessä sen hyödyt näkyivät vasta kaukana tulevaisuudessa.
Sama ajattelutapa näkyy Digiradassa.
Rohkeus ei tarkoita harkitsematonta riskinottoa tai hyppäämistä tuntemattomaan. Todellinen rohkeus on kykyä tarkastella nykytilaa rehellisesti, tunnistaa tulevaisuuden haasteet ja tehdä päätöksiä ajoissa. Silloinkin, kun niiden hyödyt eivät näy heti. Yhteiskunnan keskeisten rakenteiden ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää ennakointia. Joskus tärkeimmät investoinnit tehdään juuri silloin, kun mitään välitöntä kriisiä ei voida nähdä.
Suomen rataverkolla toimii tällä hetkellä yli 200 asetinlaitetta ja 10 erilaista asetinlaitejärjestelmää. Vanhimmat niistä ovat 1960-luvulta, uusimmat tältä vuosikymmeneltä. Vuosikymmenten aikana rakentunut järjestelmäkokonaisuus on mahdollistanut turvallisen liikenteen, mutta samalla siitä on tullut teknisesti sirpaleinen ja ylläpidon näkökulmasta haastava kokonaisuus.
Yksi vaihtoehto on jatkaa nykyisten järjestelmien ylläpitämistä ja korjaamista sitä mukaa kuin ongelmia ilmenee. Tällöin pitää varautua kasvavaan varaosatarpeeseen ja saatavuuden haasteisiin, harvinaistuvan osaamisen ylläpitämiseen sekä lisääntyviin riskeihin liikenteen luotettavuudelle ja ratakapasiteetin käytölle. Myös kulunvalvontajärjestelmän uudistaminen tulee joka tapauksessa eteen. Mitä pidempään päätöksiä lykätään, sitä suuremmiksi kasvavat myös kustannukset. Samalla turvallisuus ja liikennöinnin edellytykset heikkenevät.
Toinen vaihtoehto on vuosia valmisteltu Digirata, jossa rakennetaan vaiheittain yhtenäinen järjestelmäkokonaisuus koko rataverkolle. Tavoitteena ei ole korvata vanhaa uudella vain uudistamisen vuoksi vaan luoda perusta tulevaisuuden rautatieliikenteelle. Samalla tavoin kuin rataverkon sähköistäminen aikanaan mahdollisti paremman suorituskyvyn, Digirata-hankkeessa luodaan pohjan tulevaisuuden kapasiteetille, automaatiolle ja paremmalle palvelulle.
Tähän ratkaisuun ei päädytty kevyesti. Digiradan selvitysvaiheessa arvioitiin useita vaihtoehtoja järjestelmän toteuttamiseksi. Erilaisia teknisiä, taloudellisia ja toiminnallisia ratkaisuja tarkasteltiin huolellisesti yhdessä alan toimijoiden kanssa. Lopputulos ei ollut ennalta määrätty, eikä se ollut sama kuin hankkeen alkuvaiheen oletukset. Juuri siksi valmistelutyö oli onnistunutta: avoin tarkastelu johti parempaan ratkaisuun kuin mihin olisi päädytty pitämällä kiinni alkuperäisistä oletuksista.
Samalla Digirata kertoo jotain olennaista suomalaisesta tavasta uudistua. Pienen maan vahvuus on kyky tuoda ihmiset saman pöydän ääreen ja rakentaa ratkaisuja yhdessä. Digirata ei ole yhden organisaation hanke, vaan koko alan yhteinen muutos. Sen onnistuminen perustuu yhteistyöhön, yhteiseen tahtotilaan ja pitkäjänteiseen sitoutumiseen.
Rohkeus uudistua ei ole riskien sivuuttamista. Se on kykyä tehdä harkittuja päätöksiä silloin, kun nykytila ei enää yksin riitä vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin. Digirata on investointi, jonka merkitys ei synny pelkästään siitä, mitä sillä korvataan, vaan ennen kaikkea siitä, mitä se mahdollistaa.
Suomen rautateiden tulevaisuus on meidän kaikkien käsissä. Ja sitä on tehtävä nyt rohkeasti, mutta viisaasti.
Jari Pylvänäinen
Fintrafficin raideliikenteenohjauksen kehitysjohtaja