Digirata-työssä on tunnistettu rataverkkomme pullonkaulat. Optimaalisella kulunvalvontaratkaisulla on mahdollista saada lisää ratakapasiteettia liikenteen pullonkaulakohtiin. Lisäys riippuu muusta ratainfrasta ja liikennerakenteesta.
Lyhyesti sanottuna kapasiteetin lisääminen tarkoittaa, että junat voivat turvallisesti kulkea lähempänä toisiaan ja radalle saadaan näin enemmän liikennettä tai täsmällisempää liikennettä.
Liikennetarjonnan kehittymistä Suomessa on pohdittu työpajoissa, johon on osallistunut asiantuntijoita Väylävirastosta, Finrailista, HSL:stä ja VR:ltä. Näin on arvioitu rataosuuksia, joilla kapasiteetista voi tulla pulaa ja johon kulunvalvontajärjestelmän uusimisella voitaisiin vaikuttaa.
Ruuhkaa raiteilla
Välttämättömiksi investoinneiksi liikenteen lisäämiselle on tunnistettu Pasila-Riihimäki 2. vaihe ja 3. vaihe sekä Espoon kaupunkirata Kauklahteen. Näistäkin investoinneista saadaan enemmän hyötyjä paremmalla kulunvalvontaratkaisulla.
Pullonkauloja on tunnistettu koko Suomessa. Kriittisimmät rataosuudet painottuvat etelään, jossa on eniten liikennettä ja suurin tarve liikennetarjonnan kehittämiselle. Tavaraliikenteen näkökulmasta korostuvat erityisesti yhteydet satamiin ja rajanylityspaikoille.
Liikennetarpeen kannalta kriittisimmät rataverkon pullonkaulat, joihin kulunvalvonnalla voidaan vaikuttaa, ovat kaksi- tai useampiraiteisia osuuksia. Niillä teknisestä kulunvalvonnan kehittämisestä saadaan suoraan hyötyä.
Kriittisiksi yhteysväleiksi on tunnistettu Helsinki-Tampere-väli kokonaisuudessaan, Helsinki-Kirkkonummi -väli sekä Kotka-Kouvola ja Kouvola-Lappeenranta -välit.
Suurin osa koko Suomen kaukojunaliikenteestä ja Etelä-Suomen taajamajunaliikenteestä kulkee Helsingin ja Tampereen välillä. Osuudella on myös runsaasti tavaraliikennettä.
Pullonkauloja avaamaan
Isompien liikenteen pullonkaulojen ratkaiseminen edellyttää sekä infrainvestointeja että toimivampaa kulunvalvontaa. Järkevällä kulunvalvontaratkaisulla saadaan investoinneista suurempi hyöty ja siirretään joidenkin investointien tarvetta pidemmälle tulevaisuuteen.
Tällä hetkellä ratakapasiteettia ei voida kaikissa paikoissa täysimääräisesti hyödyntää.
Kulunvalvonnan kehittäminen helpottaisi tilannetta merkittävästi, etenkin jos liikennettä saadaan homogeenisemmaksi eli junilla olisi samanlainen nopeus sekä pysähdysajat -ja paikat. Myös infran kehittäminen auttaisi. Käytännössä tarvitaan lisää vaihteita, kohtaamispaikkoja ja kääntömahdollisuuksia.
Tiivis yhteiskuntarakenne vaatii raidekapasiteettia
Kaupunkiraideliikenteessä pullonkaula junatarjonnan lisäämiselle on nykyinen 10 minuutin vuoroväli. Jotta maankäytön tiivistäminen ja liikenteen hinnoittelu Helsingin seudulla olisivat mahdollisia, tulisi vuoroväliä voida tihentää nykyisestä 10 minuutista 7,5 minuuttiin.
Vuorovälin tihennyksellä ja tulevaisuudessa pidemmillä junilla voidaan taata raideliikenteeseen tukeutuva maankäyttö myös pitkällä tähtäimellä.
Ilman vuorovälin tihennystä junaliikenteen kapasiteetti Helsingin seudulla loppuu vuoteen 2050 mennessä, vaikka ajettaisiin pidemmillä junakokoonpanoilla.
Jos haluamme lisää asumista radanvarteen, katse kapasiteettiin.