Digirataan kuuluu olennaisena osana uuden junakulunvalvontaan liittyvän teknologian ja laitteiston tutkiminen sekä testaaminen. Tehtävä ei ole aivan niin yksinkertainen kuin miltä kuulostaa, sillä esimerkiksi Suomen sääolosuhteet, geopoliittinen sijainti ja jopa maailman valtarakenteet vaikuttavat kaikki vahvasti siihen, miten junien kulunvalvonta lopulta voidaan käytännössä tulevaisuudessa toteuttaa.
”Junakulunvalvonnassa on kyse yhteiskunnallisesti tärkeästä ja turvallisuuskriittisestä toiminnasta, jonka vuoksi menetelmien uudistaminen tulee tehdä erittäin huolella. Tarve uudistamiselle on kuitenkin suuri, sillä tämänhetkinen teknologia on mahdollisuuksiin nähden pahasti vanhentunutta. Esimerkiksi junien sijaintitiedot ovat sen verran epätarkkoja, että ratakapasiteetin koko potentiaalia ei saada hyödynnettyä”, toteaa Finrailin kehitysjohtaja Timo Nieminen.
Aikana, jolloin jokainen kuluttaja pystyy jakamaan sijaintitietonsa silmän räpäyksessä muutaman metrin tarkkuudella, tuntuu erikoiselta, että junia ei pystytä seuraamaan yhtä tarkasti. Junissa on kuitenkin huomioitava hyvin moninaisia muuttujia samanaikaisesti. Järjestelmät eivät saa pettää tuulessa ja tuiskussa tai ulkoisen häirinnän seurauksena.
”Luotettavuus ja samalla tekninen haastavuus syntyy monien datalähteiden yhtäaikaisesta käyttämisestä. Emme voi esimerkiksi nojautua sijaintitiedossa pelkän GPS:n varaan, sillä esimerkiksi merkittävien valtionvierailuiden aikana tämä seurantajärjestelmä saattaa heittää paljonkin. Järjestelmän on onnistuttava siirtymään saumatta paikannustavasta toiseen olosuhteiden muuttuessa”, Nieminen kertoo.
Osana Digiradan arkkitehtuuri -osaprojektia on jo ryhdytty pilotoimaan tulevia paikannusjärjestelmiä. Keväällä 2020 toteutettiin ensimmäinen paikannuspilotti, jossa paikannuslaitteistoa asennettiin kahteen veturiin.
”Tässä ensimmäisessä pilotissa asennettiin juniin GNSS -järjestelmä, joka hyödyntää sijaintitietojen saamisessa kaikkia suurimpia satelliittipaikannusjärjestelmiä, eli yhdysvaltalaista GPS:ä, venäläistä Glonassia, eurooppalaista Galileota ja kiinalaista BeiDou:ta. Lisäksi hyödynnettiin paikkatiedon korjaussignaalia, inertia-antureita sekä ohjaamon tuulilasiin asennettuja stereo-kameroita”, Nieminen sanoo.
Vaikka tulevasta laitteistokokonaisuudesta pilotoitiin vain joitain osia, tulokset olivat lupaavia. Jo näillä suhteellisen yksinkertaisilla järjestelmillä onnistuttiin Niemisen mukaan seuraamaan junien kulkua hyvinkin tarkasti.
Nyt suunnitteilla on toisen vaiheen varsinainen seurantalaitteiston pilotti, jossa pilotoidaan yhtäaikaisesti kaikkia tulevan kaluston osia.
”Tässä toisen vaiheen varsinaisessa pilotissa emme tee mitään kompromisseja käytettävien teknologioiden suhteen. Pilotti kestää myös pidemmän aikaa, jotta päästään testaamaan kalustoa kaikissa olosuhteissa koko Suomen rataverkolla”, Nieminen toteaa.
Uuden laitteiston testaaminen aloitetaan ensi keväänä ja se kestää ainakin vuoden. Täysimääräiseen testilaitteistoon lisätään jo testattujen komponenttien lisäksi mahdollisesti mm. tutkia sekä laserkeilaimia.
Tuleva laitteisto tehostaa Niemisen mukaan raiteiden käyttöä ja samalla parantaa turvallisuutta.
”Kun tiedetään jokaisella hetkellä, missä juna kulkee, on selvää, että pystytään tehostamaan raiteiston käyttöä. Lisäksi tarkoilla paikkatiedoilla voidaan ottaa vaikkapa entistä täsmällisemmin ratatyöt tai muut poikkeukselliset tilanteet huomioon”, Nieminen päättää.